Mistä tietoni tulee

Tässä yksi tapa hahmottaa mitä näen, miten näen ja mistä näen:

Matka pohjoiseen viisauteen, pyhyyteen.

Mitä me ihmiset olemme unohtaneet, haudanneet ja piilottaneet itseltämme ja sitä kautta toisiltamme, itsestämme, jokaisesta meistä, ihmisestä.

Se pohjoisen viisaus, ihmisyyden pyhyys, luonnon ja luontomme puhtaus, on mahdollista paljastaa ja palauttaa ihmiskunnan, meidän, eduksi ja hyödyksi. Tee matka pohjoisen viisauteen, ihmisyyteen, itseesi, vierailemalla luonamme.

Pohjoisen viisaus, pyhyys on siis syvyys. Syvyys itsessämme, ihmisyydessä, elettynä eloon ja näkyväksi itsestämme toisille, avaten sen mitä meissä on antaa toisille ja ottaa toisilta vastaan mitä heillä on, kohtaaminen, katsominen ja kuuleminen. Yhteisen ymmärryksen kasvu ja kehitys paljauden ja aitouden kautta.

Taide, tiede, kulttuuri heijastelee meitä, aitouttamme, kohtaamme, ihmisyyttä jota elämme ja toteutamme tällä hetkellä. Jokainen meistä on omassa kohdassamme, kokemassa, kohtaamassa elämää ja siksi resonoimme erilaiseen tietoon ja taitoon. Taide olkoon välineemme matkata yhteiseen maailmaan, salaisuuteen, tietoisuuteen ihmisyydessä elävässä syvyydestä, elämän pyhyydestä. Jonka tieto meissä jokaisessa ihmisessä on, tarvitsemme vaan peilin saadaksemme sen itsestämme ulos ja eläväksi.

Pohjoinen on paljas, puhdas ja karukin peili. Tyyni ja raju yhtäaikaa. Koetteleva, vaativa, kaunis ja koskettava. Armoton ja armollinen, liplattava järvenpinta ja jäätävä aava meri, soliseva puro ja kaikuvasti huutava koski. Linnun vieno laulu ja ryskyvä syystuuli massiivisessa mäntymetsässä. Pohjoinen ei valehtele, kiertele ja hyvittele vaan paljastaa armotta ja antaa sen jälkeen armon.

Pohjoinen on rauha, luonnollisuus ja aitous kovassa paketissa, jonka sisällä on pehmeys. Sen siniset silmät katsoo suoraan kohti ja vetää sinut kultaiseen syleisyynsä. Olet ikuisesti rakastettu ja rakastunut.

..

Pyhyys on koskettanut sinua, syvyys on tullut sinuun ja mikään ei ole kuin ennen, paitsi että kaikki on kuten kuuluu. Olet tullut Sinuksi, Minuksi itsesi kanssa, siksi itseksi joksi synnyit ja jona sinun tehtäväsi on tässä maailmassa toteutua.

..

Paratiisi on paikka, jossa taivas on tullut maan päälle.

..

Porttimme kautta pääset matkalle itseesi, luontoosi, todellisuuteesi, jolla muutat maailman itsellesi ja läheisillesi kohti Paratiisia, paikkaa jossa unelmasi ovat totta ja taivas siis käsiesi ulottuvilla. Utopia on vain vielä toteutumaton haave, Paratiisi se kohta, jossa unelmasi on totta.

..

Tästä alan kuvaamaan maailmaani, sitä missä elän ja kertomaan miten se tekee tuon, tuo paratiisin maan päälle ja meidät kosketuksiin itsemme kanssa: minuksi.

..

Ja miten Minä muuttuu, kunnes se on Me.

Kasvava Katja

Olen kohdannut mafian tappajan Moskovan yössä ja suuren henkisen johtajan Pakistanissa. Elämäni tarinoita ja kohtaamisia mistä en yleensä puhu. Ja näitä minulla silti riittää, asioita jotka ovat kasvattaneet minua, mutta jotka eivät siltikään ole kuin minua kasvattavia. Joku toinen on kohdannut muurahaisen ja oppinut siitä enemmän kuin minä matkastani Australiaan, joten ihmisten matkoja ei voi arvottaa suhteessa toisiinsa. Ainoa mikä merkitsee on ihmisen omien kokemien arvo itselleen. Ja minun täytyy sanoa arvostavani elämääni, niinäkin hetkinä kun olen arastellut sitä täysillä elää.

• Ja olen arastellut paljon. Se flow joka minua kuljettaa maailmalle ja metsän siimeksessä sekä unimaailmassani, on usein kiinni ja elämäni "hyllyllä".

"Muutat kullaksi kaiken mihin kosket", sanoi astrologinen tulkinta minulle jo kaksi vuosikymmentä sitten, "kunhan lakkaat auttamasta muita ja asetat itsesi etusijalle". No silloin en kokenut auttavani muita, elin omia unelmiani ja sen jälkeen en kai ole muuta tehnytkään kuin auttanut muita. Että rajaamista ja kultaa odotellessa.

Sellainen sirpukka, tulee nyt sana, kun ajattelen naivia innostujaa, joka olen ollut. Ei ollut estettä , ei seinää eikä nurkkaa vaan elämä, jossa kaiken saa mitä tahtoo, kun osaa pyytää. "Mutta silleen pienesti, ettei muut ärsyynny", alkoi määritellä elämääni enemmän ja enemmän eri aikoina olemistani. Että jos matalammat kengät, vähemmän kynsilakkaa, jakaen muille ja muut ensinkin, koska onhan minulla mitä jakaa. "Juu, ota siitä poikakaveri minun rakkaasta ystävästäni, josta kyllä pidän, mutta toki se sinulle sopii paremmin"-tyylillä kun lähti elämään naiseutta, niin pimpelipom siitä tuli sellaista yhteiskunnallisesti vähän epäilyttävää, mutta riittävän hillittyä elämää, jossa olin aina joukonjohtaja, mutten koskaan kaukana pohjalta, vaan sopivasti varovainen, kokoajan.

Ihan vähän vaan näkyvä ja oleva ja silleen pikkasen innoissaan ja voimassaan vaan, ettei kukaan missään koskaan järkyty ja pahastu ja tunne oloaan alisteiseksi. Eihän se siltä varmaan ulos ole näyttänyt, mutta 3-10 % elämää olen kertonut niin monesti eläväni.

Ja silti olen elänyt, elänyt ja elänyt ja kokenut hienoja asioita ja kohdannut mahtavia ihmisiä. Ja siltikään en elä, edelleenkään koossani ja kokoni mukaan. Olen edelleen pienesti, sievästi ja herkästi sen kanssa mitä ja miten muut minut kokevat, ettei muille tulisi ikävä olo.

Kuinka tulisena eläisin, jos eläisin kokonaan? Millaista elämäni olisi jos olisin aina elänyt kaikilla voimillani tai jos edes nyt alkaisin? Millaista olisi jos olisi kokonaan minä?

Jos tanssisin elämäni sill rytmillä mikä sisälläni soi

En antaisi minkään lannistaa

En kaataa enkä edes kallistaa

Jos tanssisin omalla rytmilläni lentäisin jo taivaalla

Menisin manalan maan alla

Kaivaisin syvimpiä koloja korkeimmille paikoille

Olisin yhtä valoisaa sydäntä

Jos eläisin kuten minä sisälläni ajattelee

Aikoo