Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Jos kokee tehtävänsä suureksi ja oikeaksi ja ei tule kuulluksi, on tuska ylittämätön. Tai jos ei tule nähdyksi, koska on nainen, lyhyt, lihava, tummaihoinen, väärästä maasta, tietyssä ammatissa, lapsi, vanhus tai millä ikinä verukkeelle ihminen ohitetaankaan.
Jokaisen ihmisen tulisi tulla nähdyksi omana itsenään ja juuri sen erityisyyden kautta, että on Hän, kuka hän onkaan. Ja hänen näkyväksi tekemisensä on tärkeää.
Millainen minä olen? ... Lue lisää
Olen hankala, sanovat jotkut ihmiset ympärillä.
Miksi olen hankala?
Koska en enää tee asioita, jotka eivät tue ihmisen hyvinvointia, kuten järjestä tapahtumia, joissa on alkoholia, koska en voi tietää kenellä on ongelma asian kanssa, joten en voi tukea heidän haasteitaan.
Koska en tahdo toimia ihmisten kanssa, jotka kiukuttelevat, pelaavat, kieroilevat tai valehtelevat. Haluan toimia suoraan, avoimesti ja rehellisesti, joten olen hankala.
Koska näen kun joku valehtelee, on raivoissaan, tekee pahojaan tai toimii ihmisten hyvinvointia vastaan eli kun en silloin halua tehdä samoin, olen hankala.
Olen kuulemma myös hankala, koska sanon tällaisia asioita.
Kun en voi tukea avioliittoja missä puoliso lyö.
Kun en voi tukea toimia missä lapset voi huonosti.
Ja kysyn jos jokin on mielestäni väärin ja vaihdan näkemystäni jos saan suoran, avoimen ja rehellisen selvityksen, joka muuttaa mielipiteeni ja ellen saa, en liity mielestäni vääryyteen.
Eli minusta on hankalaa toimia ihmisten hyvinvointia vastaan ja siksi kuulen olevani hankala. En siis juo kännejä ihmisten kanssa, en hauku ja herjaa ihmisiä, en naura ihmisille, en laiminlyö lapsia ja kuulen olevani hankala.
Olen siis hankala, jos se on tätä ja jatkan tätä.
Millainen muunlainen olen?
Olen ihminen.
Olen henkinen.
Siis millainen? Mitä on henkisyys?
Joillekin olen liian hörhö, ihan huuhaa. Mitä ihme juttuja juttelen ja teen ja esitän hyvää ihmistä. Mikä lie kaapuihminen valkoisissa mekoissaan, guruko olevinaan? Ja osalle olen ihan vanhaa, murehdin sähkölaskuista ja öljysäiliöstä, "kupariputki maahan vaan ja tuhotaan pato ja otetaan siitä energiaa". Niin, ihmisen elämä on jännää.
Miten voikin olla, että olen vähän kaikkea? Kuulen usein olevani enkeli, mutta myös välillä että olen saatana. Olen liikaa, liian vähän, pitkä, pätkä, heikko ja vahva ja kaikki lienee totta, olenhan ihminen.
Miten näkökulma vaikuttaa, seura, paikka ja aika siihen kuka kenellekin olen. Miten ikäni, sukupuoleni, aamulla valitut vaatteeni tai hiusten kulloinkin kunto voi vaikuttaa mielipiteeseen? Näkemykseen? Ajatukseen? Vaikuttaako se tietoon ja totuuteen? Muutunko minä vai käsitykset minusta? Vai molemmat?
Toivottavasti molemmat.
Olen myös totta, aina siinä määrin kuin hetkessäni kykenen.
Mitä on olla totta? Sitä voidaankin sitten katsella seuraavaksi: totuudellista ja totta. Osaavaa ja oppivaa, olevaa ja olematonta. Tiedostettua ja tiedostamatonta. Tietoa ja mutua. Tätä. Elämätä.
Millainen olen?
Olen nainen. Olen ihminen. Olen äiti. Olen vaalea. Olen sinisilmäinen. Olen itsepäinen. Olen itsenäinen. Samalla olen seurallinen, olen suulas, olen hiljainen, olen valo ja varjo, hidas ja nopea. Olen vähän kaikenlainen.
Miksi aloitin hankalasta? Koska olen myös vähän hauska. Saanen vähän nauttiakin siitä millainen olen. Näenhän minä ja kuulen. Mutta myös ymmärrän. Ja vaikka ihmisenä ihmisiä rakastan, silti: joskus on hyvä sanoa myös tavalla, että hei, mä tajuan. Ymmärryksen jälkeen tulee sanomisen aika, opastuksen ja muutoksen tila, jossa kaikki ei käykään vaan muutos joko tapahtuu vapaaehtoisesti tai ärsykkeestä. Olen siis myös sellainen, ärsyke, rakkaudella. Pahaa en halua kenellekään, mutta kasvua haluan.
Mikä on riittävää, mikä on riittävän hyvä ihminen, paljonko meidän oikein kuuluu kasvaa, kysyi tuskastuneena entinen esimies. Niin paljon, että emme satuta itseämme emmekä ketään muitakaan, vastasin minä ja samaa mieltä olen edelleen.
Esimiehet ovat minulta loppuneet, kasvu ei.
Ja minusta onkin tullut joku joka auttaa. Mutta kuinka keskeneräisiä me ihmiset olemmekaan. Ja kuinka moni ajattelee voivansa auttaa muita olemalla kovin kesken oman itsensä auttamisen kanssa. Ja silloin ei edes huomaa, että työntää oman rikkonaisuutensa ja keskeneräisyytensä eli osaamattomuutensa toiseen.
Joten katso auttajaasi ... Lue lisää
Katso auttajasi elämää
Kysy häneltä kuka hän on
Mitä hän tehnyt
Mistä hänen tietonsa ja taitonsa on tullut
Kuuntele millainen hän on
Miten hänellä menee ihmisten kanssa
Miten hän ihmisiä kohtelee
Millainen on hänen elämänsä
Mistä se kertoo
Tunnistele siis mitä hän voi sinulle antaa
Mitä voit hänestä oppia
Oppi voi olla mitä voi seurata
Mutta se voi myös olla mitä voit välttää
Tahdotko olla hänenlaineen
Vai vastakohta
Missä asiassa voit häneltä oppia
Missä asiassa ei kannata
Onko auttajasi sinulle vaan ihminen
Kuten kuka tahansa
Vai jotain erityistä
Oletko hänestä vapaa vai riippuvainen
Onko hän kuten kuka vaan kuolevainen
Vai lähes jumalainen
Tiedätkö hänen todellisuutensa
Onko hän sinulle totta
Tiedätkö siis mitä seuraat
Mitä kuuntelet
Mitä kuuntelemalla opit
Totta vai harhaa
Jokainen ihminen on opettaja toiselle jossakin asiassa
Missä auttajasi sinulle
Älä kuuntele harhaa
Ei usko epätotta
Kysy ja tarkista
Tutki ja tunnista
Usko sisimmän ääneen
Luota usko tuntemuksiin
Ota sinulle sopiva
Jätä muu
Pysy omalla polulla
Kuuntele rakkautta
Jos joku ohjaa rakkaudella
Tarkoittaen parastasi
Jos joku ohjaa hallinnalla
Etsien siitä itselleen hyötyä
Pysy omalla polulla
Omassa totuudessa
Rakkaudessa
Kuka on auttajasi
Kenen puoleen käännyt
Miksi hän sinua auttaa
Hyötyäkseen
Jotain saavuttaakseen
Vai rakastaakseen
Tahtooko auttajasi hyvää kenelle
Ketä ohjeensa auttaa
Mitä edesauttaa
Mitä edistää
Kenen vaurautta lisää
Auttajan vai autettavan
Kenen elämä ohjeella paranee
Kenen pussi paksunee
Kenen imago kirkastuu
Kenessä jumaluus lisääntyy
Kenen elämä vetreytyy
Kuka hyötyy
Kuka siis auttaa ja ketä
Mitä auttaminen edistää
Kenen elämää
Onko auttajasi kuinka keskeneräinen
Mutta totuudellinen
Vai todella valmis mutta vaitonainen
Suorastaan arjestaan piilottavainen
Valitse tietämäsi valmis totuudelliselta
Älä piiloteltua sikaa säkissä
Jätä keskeneräinen kantajalle itselleen
Ja piilotettu palauta säkkeineen
Onko auttajasi kuka
Vai mikä
Puhdas luonto peileineen
Värähtely vesissä
Vai musiikissa
Suora sävelen tekemä muutos sisällä
Ei väritetyt sanat sanoituksissa
Mikä on auttajasi
Mikä tuo sinut esille
Nostaa sanasi ylös
Sinun omasi kuultavaksi
Sinut itseni näkyväksi
Mikä tekee itsesi ymmärretyksi sinulle
Ei auttajalle
Vaan tärkeimmäille
Sinulle
Vauraudeksi sinun kassaasi
Sinun elämäsi lompakkoon
Voimavaraksi elää eteenpäin
Suosi sinut näkevää
Sinut näkyväksi tekevää
Sinulle työkaluja antavaan
Sinua kantavaan
Sinut sinuksi auttavaan
Mitä ikinä se sinulle tässä maailmassa onkaan
Suosi ymmärtävää
Sitä joka sinut ymmärtää
Sinua peilaa ja sen toistaa
Sinulle näyttää
Mitä sinussa sinun tulee ymmärtää
Mitä kehittää
Mihin suuntaan kääntää
Että sinussa ilo heläjää
Että sinä voit elää
Itsesi näköistä elämää
Rakkaus on karua eikä aina ihanaa
Rakkaus ei tue sitä missä pimeys pärjää
Rakkaus ei kannusta pahaan
Eikä auta väärään kunniaan
Rakkaus rakastaa ja paljastaa
Rakkaus kantaa
Muttei ota oppijaltaan vastuuta
Ei ohjaa ja opasta ajatellen omaa parastaan
Vaan ainoastaan oppilastaan joka rakkautta harjoittaa
Ja yrittää parastaan
Oppimatkallaan
Auttajan on oltava rakkautta
Jotta se olisi totta
Ollakseen totta
On oltava rakkautta
Joka on rehellistä, suoraa ja avointa
Pelotonta
Miksi kaupan kassa osaa monesti auttaa
Miksi kampaajan kanssa on helpottavaa
Koska he vaan on totta omassaan
Eikä ole siinä asiassa piilotettavaa
Joten he terapeuttia vastaa
Olemisen tunnelmaltaan
Totuus vapauttaa
Siksi moni ystävyys kantaa
Joten jopa auttaa
Vaikkei ajattele oppijaa ja auttajaa
Puhuu vaan totuuttaan
Kun auttaminen lakkaa
Kun ei enää mahdukaan
Kun ei voi olla totta
Eikä suorakaan
Alkaa kaivata uutta peilipintaa
Eli auttajaa
Ihan koska haluaa kasvaa
Tai sitten ahdistus siihen pakottaa
Ja silloin on kysymys kuka sinua auttaa
Kuka rakastaa
Mikä auttaa
Missä rakkaus asustaa joka sinua avustaa
..
En tahtonut auttajaksi, en tahtonut edes jakajaksi enkä kasvattajaksi, vaan aina kasvajaksi. Ja sitten toisaalta: tahdoin opettajaksi, asian jakajaksi, tekemisen opastajaksi ja päädyinkin kasvatettavaksi auttajaksi, kasvattajaksi, rinnallakulkijaksi, ihmisyyden jakajaksi. Rakastajaksi. Sillä sitä olen: ihmisen ja ihmisyyden rakastaja. Joten niin meni kuin oli tarkoitettu, minä vaan ymmärsin sen muita myöhemmin. Kiitos siis minut kuulleille, nähneille sekä ymmärtäneille. Opettajilleni sekä opastukseni ottaneille. Kiitollinen juuri tänään tässä.
Usko ja luottamus elämään, elämän tie, matka, se mitä elämme ja miten elämme.
Tilaa olla kokonaan. Saada kasvaa kokoonsa: tulla Minuksi.